yksìKertà kuǹ miǹä̀ olin nuorìMies, kävin vielä̀, villa laìvòj̀à tyhj̀entämäss̀ä̀, puomìVilla laìvòj̀à tyhj̀entämäss̀ä̀.
küllä̀ sìèll̀ä̀ oli paljòǹ rottià, sìèll̀ä̀ laivass̀à. ei voinùt leivä̀-kottisià kuhuǹkiǹ maàhaǹ panna.
muùtàKuìǹ, rotat oleksivat syöneèt kaikkì väljää̀ǹ. panimm̀è ylö̀sseèǹ laeǹ alle sinne,
meill̀ä̀ oli mittòmàǹ-mìeheǹ leivä̀n-riistat sìèll̀ä̀. yksìKertà vahimm̀è, rotat tuntesivat sìtä leivä̀ǹ h̀aisuà.
- - - läksivät kaikkì sinne h̀unnikkoòǹ. tentseliǹ juureèǹ. ja vahtiv̀àt kaik̀k̀ì ylö̀sseèǹ. no aka kätteèǹ ei saa.
sè on, korkeèll̀à liikaà. muùtàKuìǹ - - - pitäsivät nèuv̀òà. saattasivat yhd̀eǹ, kaikeǹ nuoremm̀aǹ sinne ylö̀sseèǹ.
sè läksì krapinà takaǹà ylö̀sseèǹ-ja. närisì, kotiǹ-paulat katkiìǹ jälleèǹ-ja, kottit lankesivat maàhaǹ.
siis olivat rotat kaikkì sìèll̀ä̀ kallall̀à. yhd̀en kerraǹKaǹs̀. vot kussà nìill̀ä̀ oli tarkkuùs kaǹs̀ sè samaìsestà ...
